Uskonnollinen yhteistyö

Suomen Ukrainalaiset ry tekee aktiivista ja rakentavaa yhteistyötä eri kirkkokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa sekä Suomessa että Ukrainassa. Yhdistys pitää ekumeenista toimintaa tärkeänä osana työtään ukrainalaisen kulttuurin, henkisen perinnön ja yhteisöllisyyden vaalimisessa. Yhteistyö eri seurakuntien ja uskonnollisten järjestöjen kanssa on tuonut yhteen ihmisiä yli kieli- ja kirkkorajojen yhteisten arvojen – rauhan, ihmisarvon ja lähimmäisenrakkauden – puolesta.
Turun ortodoksinen seurakunta on ollut pitkään yksi yhdistyksen merkittävimmistä yhteistyökumppaneista. Yhdistys toimii läheisessä yhteydessä myös Suomen ortodoksisen kirkon sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, jotka ovat molemmat tukeneet sen ekumeenisia pyrkimyksiä ja yhteisöllistä työtä. Yhdessä on järjestetty muun muassa ukrainankielisiä jumalanpalveluksia, rukoushetkiä ja muistotilaisuuksia sodan uhrien puolesta. Turun Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko on muodostunut paikaksi, jossa suomalaiset ja ukrainalaiset voivat kokoontua hiljentymään ja rukoilemaan rauhan puolesta.
Yhdistys tekee yhteistyötä myös useiden Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien kanssa. Luterilaiset seurakunnat ovat monin tavoin tukeneet Ukrainasta paenneiden hengellistä ja henkistä hyvinvointia, ja yhteiset tapahtumat ovat vahvistaneet yhteisöllisyyttä sekä edistäneet vuoropuhelua eri kirkkokuntien välillä.
Vertep ry, joka toimii Suomen Ukrainalaiset ry:n alaisuudessa, osallistuu kirkollisiin ja kulttuurisiin tapahtumiin musiikin, teatterin ja perinteisen ukrainalaisen hengen kautta. Vertep-kuoro on esiintynyt useissa ekumeenisissa tilaisuuksissa esittäen ukrainalaisia rukouslauluja ja hengellistä musiikkia, jotka ovat koskettaneet sekä suomalaisia että ukrainalaisia kuulijoita.
Suomen Ukrainalaiset ry ylläpitää myös yhteyksiä Ukrainan uskonnollisiin yhteisöihin. Yhteistyön kautta on syntynyt kontakteja muun muassa Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon. Joulukuussa 2023 Ukrainan ortodoksisen kirkon johtaja, metropoliitta Epifanius, vieraili Suomessa ja osallistui jumalanpalvelukseen Turun Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa. Suomen Ukrainalaiset ry oli mukana järjestämässä tapaamisia suomalais-ukrainalaisen yhteisön kanssa, mikä vahvisti kirkollista ja kulttuurista vuorovaikutusta maiden välillä.
Vuonna 2024 yhdistyksen aloitteesta Turussa järjestettiin ensimmäinen ukrainankielinen pääsiäisjumalanpalvelus. Tämä oli merkittävä hetki Turun uskonnollisessa elämässä ja tärkeä askel ukrainalaisen yhteisön hengellisen identiteetin vahvistamisessa Suomessa. Vuonna 2025 Suomen Ukrainalaiset ry:n aloitteesta Turun ortodoksiseen kirkkoon hankittiin Ukrainassa valmistettu Jumalanäidin suojelus -ikoni (tunnetaan myös nimellä Pokrova), joka on tehty perinteisiä ukrainalaisia menetelmiä noudattaen. Ikoni ja sen yhteyteen kuuluva rušnyk valmistettiin Ukrainassa alkuvuodesta 2025, ja ne sijoitettiin Turun ortodoksiseen kirkkoon symbolina rauhan, suojelun ja solidaarisuuden puolesta. Turun ortodoksinen kirkko on ollut ukrainalaisille merkittävä myös siksi, että se oli ensimmäinen suomalainen kirkko, jossa itsenäisen Ukrainan ortodoksisen kirkon johtaja, metropoliitta Epifanius, vieraili Suomen-vierailunsa aikana vuonna 2023.
Ekumeeninen yhteistyö on saanut erityistä merkitystä Venäjän hyökkäyssodan aikana. Yhdistys on ollut mukana järjestämässä useita rukoushetkiä ja muistojumalanpalveluksia sodan uhrien ja rauhan puolesta. Helmikuussa 2025 järjestetty Rukous Ukrainan puolesta -tilaisuus Turun ortodoksisen kirkon edustalla kokosi yhteen suomalaisia ja ukrainalaisia eri kirkkokunnista. Tapahtumassa yhdistyivät rukous, musiikki ja yhteinen hiljentyminen – muistutus siitä, että usko ja toivo voivat ylittää rajat ja erimielisyydet.
Suomen Ukrainalaiset ry:n ekumeeninen toiminta on konkreettinen osoitus siitä, miten yhteinen arvopohja ja keskinäinen kunnioitus voivat rakentaa siltoja kansojen ja uskontojen välille. Yhdistyksen tavoitteena on jatkaa ja syventää tätä yhteistyötä, jotta Suomessa asuvat ukrainalaiset voivat säilyttää oman uskonnollisen ja kulttuurisen identiteettinsä samalla, kun he osallistuvat aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan ja sen monimuotoisen uskonnollisen elämän kehittämiseen.